Rahamiehet olivat paiskoneet Neitsytsaarten rahaa Vaakalaudalle.

Suomeen oltiin valitsemassa uutta presidenttiä upean Tarja Halosen väistyttyä.  Ehdokkaiden kuvat olivat telineissä Vaalipolun varrella….  paitsi toisen ehdokkaan.  Sen kuva oli taas revitty…

Vaakalaudan hoitaja käveli kirpeän pakkasilman läpi laitteelleen, Vaakalaudalle.  Se oli tämä ihmeellinen tasapainolaite, joka mittasi asioita ja Suomen kansan tahtoa.  Ja sen oli määrä olla tasapainossa silloin kun asiat olivat tasapainossa.  Mutta nyt oli jotakin vialla, laite tuntui olevan rikki.

Rahamiehet olivat paiskoneet Neitsytsaarten rahaa Vaakalaudalle.  Musta metalli, synkät valheet ja panettelut olivat lianneet laudan toisen pään.

Vaakalaudan hoitaja asetti suruissaan pienen mytätyn, revityn paperipalan toiseen vaakakuppiin.

Siinä oli revitty, toisen presidenttiehdokkaan kasvokuva.  Mutta vaakalauta ei heilahtanutkaan.  Liian synkkä’ oli maailma, liian kauan olivat pahaa puhuneet ihmiset saaneet tehdä työtään.  Ja valhe ja pahat puheet olivat tarttuneet jopa tavallisiin ja rehellisiin ihmisiin.

Vaakalauta heilui synkästi epätasapainossa.  Revitty presidenttiehdokkaan kuva ei painanut mitään.  Vaakalaudan hoitaja yritti pitkään saada sitä kuntoon.

Lopulta hän poistui suruissaan huoneesta.  Revitty, mytyksi survottu presidenttiehdokkaan kuva oli laudalla.  Ei se paljoa painanut, eikä paljoa nostanut.  Hän sulki oven, mutta näkikö hän viime hetkellä kuitenkin, että lauta oli alkanut liikkumaan… Mielipiteet…